Viime aikoina on tehnyt aina vaan vaikeampaa saada itsensä blogin äärelle - olen kyllä lukenut toisten blogeja, mutta omani on jäänyt hävettävän vähälle huomiolle. Syitä tähän on ollut paitsi väsymys myös lämmenneet kelit, mutta suurimmaksi syyksi on noussut itsetunto - ei sillä ettäkö se olisi koskaan ollut meikäläisellä paras mahdollinen ja ettenkö tekisi sen parantamisen eteen jatkuvasti töitä, mutta n. +15kg ja muuttuneet muodot eivät ole ainakaan auttaneet asiaa (vaikka olenkin niistä ylpeä, ja tiedän että niiden tulolle on ihan järkevä syy) :I
Mitä asu-kuviin tulee, niin niiden suhteen mennäänkin sitten ns. altaan syvään päähän. Kun kaikki "tutut ja turvalliset" koon 38 vaatteet ovat kivunneet kokoihin 40 ja 42, niin siinä on aika paljon kamaa siirtynyt ullakolle. Maaliskuussa olen näemmä jaksanut olla vielä optimistisempi asian suhteen, mutta nyt on tilanne aivan erilainen. Tuntuu että meikäläinen nähdään jo nyt "vain" äitinä, eikä siinä mitään. Enkä välitä siitäkään, jos minua pidetään pinnallisena koska ruikutan ulkonäöstäni ja siitä etten jaksa panostaa siihen. Eihän painonnousu ym. raskauden tuomat vaivat tulleet mitenkään YLLÄTYKSENÄ, mutta ehkä pää ei ole pysynyt sen mukana, miten NOPEASTI keho on muuttunut.
Tiedän varsin hyvin olevani pinnallinen, kauniilta näyttäminen on minulle tärkeää. Olen jo yläasteelta lähtien ollut kiinnostunut meikeistä (ja myöhemmin vaate- ja hius-trendeistä). Sitä mukaa kun ikää on tullut, on itsetuntoni hitaasti ruennut paranemaan, mutta edelleen huomaan joinain päivinä ajattelevani että minusta VARMASTI pidetään enemmän, jos olen kaunis ja trendikäs, onhan ensivaikutelma kaikista tärkein. Mutta miksi ensivaikutelmasta pitäisi välittää ystävien, perheenjäsenten ja työkavereiden kanssa, hehän tuntevat minut jo ennestään ja ovat nähneet minut ilman meikkiä, itkeneenä, jne.?? Mutta hyväksytyksi tulemisen ja joukkoon kuulumisen tunne on jäänyt (varmaan ainakin osittain) koulukiusaamisen vuoksi niin vahvaksi, että huomaan usein toisten miellyttämisen menevän omien mieltymysten edelle. Tyyliin, "en oikeastaan pidä näistä kamppeista, mutta laitanpa ne päälle, koska ne on nyt kuuminta hottia ja ne päällä kuulun trendikkäiden tyyppien joukkoon"
Puhumattakaan siitä, että koska olen aina ollut ikäisiäni pidempi ja hoikempi, on minulle sanottu että "kyllä meidän Evestä tulee vielä missi/malli!" Kaverini ovat myös nimenneet minut Sinkkuelämän Carrieksi, "ku sä oot aina ollu meistä se trendikkäin". Harmittomia juttuja sinäänsä, mutta näemmä tuollaisista hyväntahtoisista ja leikillään sanoista jutuista voi ottaa myös paineita :)
Joten toivonkin Teiltä, että jaksaisitte olla kärsivällisiä blogini ja meikäläisen suhteen - en ole sitä enkä Teitä hylkäämässä, mutta pari viime kuukautta ovat olleet hankalia, mitä tulee yleiseen jaksamiseen, tunteisiin ja itsetuntoon/ulkonäköön liittyen. Tapanani ei ole vuodattaa asioistani/tunteistani blogissa, mutta halusin tällä kertaa kertoa mistä blogi-hiljaisuuteni johtuu (jos tuosta tunne-oksennuksesta sai nyt mitään tolkkua??) Olen itseasiassa paininut mm. tämän itsetunto-asian kanssa tavallista enemmän reilun puoli vuotta, ja viime yönä en saanut unta kuin vasta pikkutunneilla, kun mietin miten tästä kaikesta tästä Teille kertoisin.
Joten meikäläisen selvitellessä ajatuksiaan nautitaan kaikki tulevasta kesästä - vihreydestä, LÄMMÖSTÄ ja jäätelöstä. Yritän tässä samalla miettiä mitä sellaisia vaatteita löytyisi raskauden loppu-metreille kesän ajaksi, josta kävisi päälle vielä raskauden jälkeenkin? Tähän mennessä on tullut mieleen vain kokovartalo-playsuitit (ilman vyötäröllä menevää kuminauhaa tms.) ja maximekot, tulisiko muuta mieleen? Ja Veeraa lainatakseni, toki "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"
 |
| Kevät-tunnelmia 17.5.2007 |
Nyt ei muuta kun unta kalloon x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti