~
Videoista näkee miten suuri ero meikillä voikaan olla, ja se herättää miettimään mikä on kaunista? Meikitön, meikattu? Itse olen tullut siihen tulokseen että meikki joka tekee hyvää kantajansa mielenterveydelle, on paras mahdollinen. Jos meikkittömyys saa tuntemaan olon hyväksi ja itsevarmaksi, ei se ole keltään pois. Meikillä voi peittää, korostaa, luoda illuusioita vaikka muhkeimmista huulista tai suuremmista silmistä - tai se voi olla vain leikkiä, kokeilua, ilottelua :) Nykyiset kauneusihanteet luo hurjasti paineita, mutta sitä on aivan yhtä arvokas ihminen, meikkaa sitten paljon, vähän tai ei lainkaan - oli muiden mielipide mikä tahansa.
"Ei pitäis liikaa yrittää,
et saisin jonkun itsestäni pitämään.
Tiedän mitä oon ja mitä teen,
Ja jos sä sen näät et pysty ohi menemään" ~ Haloo Helsinki!
Ja siitä se ajatus sitten lähti - kuvat ja niiden käsittely nyt on mitä on, mutta pointti käynee ilmi ;)
Tämä meikki on muuten aika normi, mutta tavallisesti käytän kasvoilla vain puuteria (toisinkuin kuvassa meikkivoide + puuterointi + vähän vaaleaa aurinkopuuteria) Väsymys ja varmaan osittain perintötekijätkin näkyy silmien alla, ne häiritsee kasvoissani eniten kun meikkaan :P
Yleisestiottaen haluan meikillä tuoda kasvoille väriä ja saada kiiltoa pois iholta. Kulmat, ripset, puuteri, huulikiilto = DONE. Näin se menee jos on laiska kiirus ;)
Suurin osa vuodesta mennään ihan naku-naamana, ns. ihmisten ihmoille lähdetään sitten vähän huolitellumpana.
Heräsikö mitään ajatuksia?
